” Blow the whistle, Buck!”huusi Kersantti William Naughton partiomies Elmer “Buck” Lynchille.
kello oli noin 2. heinäkuuta 1918 kello 20.30, päivämäärä, joka muistetaan pitkään yhtenä New Yorkin keskustan historian traagisimmista.
Lynch noudatti käskyjä ja kimeä vihellys hälytti Semet-Solvay-yhtiön 1000 hehtaarin ammustehtaalla Split Rockissa, vain neljä mailia Syracusesta lounaaseen, olleen 600 yövuoron työntekijää, että jokin oli vialla.
tehtaalla oli tulipalo.
Semet-Solvayn tehdas rakennettiin hylätyn kalkkikivilouhoksen paikalle.
ennen kuin Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan, se toimitti pikriinihappoa Ranskan, englannin ja Venäjän hallituksille.
Yhdysvaltain liittyessä suursotaan siitä tulisi elintärkeä sotaponnistelujen laitos.
se oli vuoteen 1918 mennessä maan “parhaiten varustettu ja tehokkain” ammustehdas. Lähes neljännes amerikkalaisjoukkojen käyttämästä, lähinnä tykistöammuksissa käytetystä TNT: stä tuotettiin Split Rockissa.
räjähteiden kanssa työskentely oli vaarallista työtä ja tulipalot olivat jatkuva huolenaihe. Pienet tulipalot olivat yleisiä.
turvatoimet olivat käytössä: 300 erityisesti ammustulen torjuntaan koulutettua partiomiestä vartioi voimalaa ympäri vuorokauden. He saivat jatkuvaa porausta.
mutta kun pilli soi tänä iltana, työntekijät olivat varmoja, ettei kyseessä ollut harjoitus.
tehtaan valmistuskeskuksena toimineen TNT-rakennus 1: n hiomakoneen ylikuumentuneen laakerin uskotaan aiheuttaneen palon, joka levisi nopeasti 140 metriä pitkän puurakennuksen läpi.
palomiehet, joista osa oli varustautunut letkuilla, osa sammuttimilla, pitivät paloa jonkin verran hallinnassa ensimmäiset kymmenen minuuttia.
katon palamisen jälkeen voimakas etelätuuli lietsoi liekkejä tehden rakennuksesta “kuohuvan uunin.”
paloletkut menivät sitten veltoiksi vedenpaineen pettäessä. Osa palomiehistä pakeni, kun taas monet jäivät asemiinsa uskoen veden kääntyvän takaisin päälle hetkellisesti. (Monet heidän ruumiistaan löytyisivät seuraavana päivänä sulaneista tulisuuttimista.)
sitten sähköt louhokselle loppuivat, jolloin alue pimeni.
“kaikki valituspillin ja työmiesten raivokkaiden huutojen äänessä tiesivät, että nyt heidän on juostava henkensä edestä”, jälki muisteli.
yhtäkkiä kuului sokaiseva valo ja sitten korvia huumaava pauhu.
Jasena Foleyn Post-standardissa 29.kesäkuuta 1958 julkaistu katastrofin historia maalaa tämän kohtauksen:
“valtava savupallo sinkosi ilmaan, halkesi kuin raketti ja laskeutui kipinäpilvenä. Ihmisiä heiteltiin ilmaan kuin liekehtiviä sähikäisiä, kuolleina maahan osuessaan.
salama sokaisi miehet, minkä jälkeen äkillinen paluu pimeyteen saattoi heidät hämmennykseen.
Miesten nähtiin riisuvan palavia vaatteitaan ruumiiltaan, kun taas muut menehtyivät naarmuitta, myrkyllisten kaasujen myrkyttäminä.
absoluuttisen kauhun yönä Syrakusa ja sen lähiympäristö saivat uskomattoman onnenpotkun. 100 metrin korkuisten liekkien levitessä työntekijät tajusivat, että jos Roihu yltäisi Canada Hilliin, jossa bunkkereita oli enemmän kuin 1.5 miljoonaa kiloa räjähteitä odottamassa kuljetusta Eurooppaan, Syracusen kaupunki ja Onondagan piirikunnan eteläosa tuhottaisiin.
onneksi tuulet kuitenkin muuttivat suuntaa ja vielä suuremmalta katastrofilta vältyttiin.
Syracusen asukkaat eivät tienneet, miten onnekkaita he olivat, tunsivat silti räjähdyksen ja näkivät tulipunaisen taivaan lounaassa. Monet ryntäsivät kadulle.
Jefferson Streetin asevarastosta pultattiin hevosia ja Temple Theaterin teräksiset Palo-ovet pamahtivat auki lähettäen suojeluskuntalaisia kadulle.
tuhannet suuntasivat postitoimistoon hakemaan viimeisimpiä tiedotteita. Sanomalehdestä painettiin 16500 “ylimääräistä” erikoispainosta.
alueen ympärillä ikkunat särkyivät, hevoset pulttasivat ja vaunut pysähtyivät.
ihmiset joutuivat paniikkiin: oliko ollut maanjäristys vai olivatko saksalaiset pommittaneet kaupunkia?
jokainen käytettävissä oleva lääkäri ja hautausurakoitsija kutsuttiin paikalle. Yhtiön hevosvetoisia vaunuja käytettiin pakolaisten kuljettamiseen tehtaalla turvaan.
Dr. L. R. Mellor Bellevue Avenuelta säikähti räjähdystä, hän luuli ensin auton törmänneen hänen taloonsa. Kun hän juoksi ulkona, hän näki naapureidensa osoittavan länteen nousevaa mustaa savua.
hän ajoi Split rockiin ja häntä pidetään paikan ensimmäisenä lääkärinä. (Häneltä meni noin kymmenen minuuttia, lähinnä siksi, että tiet täyttyivät jo uteliaista.)
hän sukkuloi kolme loukkaantunutta miestä Good Shepardin sairaalaan.
uusien räjähdysten uhan ollessa vielä mahdollinen, ambulansseja ja kuolleita vaunuja ei päästetty vaaravyöhykkeelle, loukkaantuneet ja kuolleet jouduttiin kuljettamaan porteille.
viisikymmentä kriittisesti loukkaantunutta vietiin Syrakusan seitsemään sairaalaan, ja he pitivät kirurgit kiireisinä yön yli amputaatioiden kanssa. Vain kaksi kuoli kesken hoidon.
viisikymmentä ihmistä kuoli Split Rockissa. Murskattujen, poltettujen tai silvottujen ruumiiden tunnistaminen oli vaikeaa. Uhrien tunnistamisessa käytettiin apuna vaatteita, hammastietoja, vihkisormuksia ja palkkasekkinumeroita.
palot saatiin sammutettua seuraavana päivänä.
uteliaisuuden etsijät tukkivat tiet voimalaan.
neljäkymmentä kansalliskaartin sotilasta lähetettiin pitämään heidät poissa sivuasein varustautuneina, ilman ammuksia.
onneksi joukoilla oli salainen ase, jolla väkijoukot saatiin pidettyä loitolla. Räjähdys oli pelästyttänyt kaikki käärmeet pois metsästä ja niitä oli kaikkialla ja teki hyvää työtä hiipimällä uteliaat.
halkaistu Kivitehdas suljettiin lopullisesti vuoden 1918 lopussa, ja sen jäljellä olevat rakennukset ja laitteet myytiin romutettavaksi.
kaksitoista päivää onnettomuuden jälkeen Syracuse Herald järjesti Split Rockissa kuolleiden muistojuhlan. Sen mukaan siellä ihmishenkiä menettäneet olivat yhtä rohkeita kuin Ranskan juoksuhaudoissa taistelleet:
” he olivat yhtä varmasti sivistyksen sotilaita kuin khakilaiset veljensä. He tiesivät vaaran. He ottivat haasteen vastaan. He olivat sankareita siinä mielessä, että he kuolivat rohkeasti ja taistelivat suojellakseen kaupunkiaan katastrofilta. He ansaitsevat yhteisön ja maan ylistyksen ja kiitoksen uhrauksistaan.”
tämä ominaisuus on osa CNY nostalgiaa, jakso on syracuse.com. Lähetä ideasi ja uteliaisuutesi osoitteeseen Johnathan Croyle: Email | 315-427-3958.